Muinaismuistoja
Talolan talouskeskuksen tuntumassa on kaksi kivikautista asuinpaikkaa, rautakautinen kalmisto sekä uhrikivi. Muinaismuistoihin ja niihin liittyviin tarinoihin voi tutustua isäntäväen opastuksella.
Kantatalosta perintötilaksi
Talola on vanha kantatila ja tila mainitaan maakirjoissa jo 1540-luvulla. Talola on tätä merkintää huomattavasti vanhempi talo ja asuinsija. Keskiajalla tila oli sepän tila ja sen pelloilta löytyy edelleen rautakuonaa, jota syntyi järvimalmin jalostuksen sivutuotteena. Järvimalmista saatiin rautaa nuolien ja keihäiden kärkiin. Aseita tarvittiin tuolloin sekä metsästykseen että kylän puolustukseen.
Sarkola oli keskiajalla Ylä-Sastamalan suurin ja vanhin kantakylä. Kylän taloilla oli hallinnassaan myös kaksi laajaa eräsijaa, jotka Ruotsin kuningas peruutti kruunulle. 1700-luvun lopulla alkaneen Isonjaon seurauksena ikivanha Sarkolan ryhmäkylä hajosi. Tässä yhteydessä Talolan talouskeskus siirrettiin nykyiselle paikalleen Sarkolanlahden pohjukassa sijaitsevaan Talolan niemeen. Nykyinen talouskeskus sijaitsee noin 200 metrin päässä keskiaikaisesta sijainnistaan.
Talola oli vuoteen 1843 asti kruununtila, jonka varsinainen omistusoikeus oli kruunulla, mutta perinnöllinen hallintaoikeus Talolan suvulla. Vuodesta 1828 lähtien tila on ollut Vesilahdelta peräsin olevan Sorri-Talolan suvun hallinnassa. Antti Juhanpoika Sorri-Talola osti tilan perintöoikeudet vuonna 1843, jolloin tila muodostui perintötilaksi. Antilla ei ollut omia lapsia, ja niinpä hän kutsui veljenpoikansa Antti Malakias Sorri-Talolan ja hänen vaimonsa, Susanna Zitting`in Talolan isäntäväeksi. Tähän liittyvä lahjakirja löytyy edelleen tilan arkistosta. Susanna Zitting toi Talolaan tullessaan vanhaa säätyläisperintöä, sillä hänen esivanhempansa polveutuvat muun muassa Blåfield, Freese, Myrdberg,Schrey ja Tavast -suvuista.
Antti Malakiaan ja Susanna Zitting`in vanhin poika Antti Sakarias Talola (1863-1935) toimi nuoruusvuotensa muusikkona, ja osti tilan vanhemmiltaan vuonna 1888. Antti Sakarias ja Aune (o.s. Humaloja) avioituivat 1903. Susanna Gustaava Zitting-Talola asui vielä tuolloin tilan pytingissä. Aune kirjoitti päiväkirjassaan, että ”… 1904 maaliskuun 9. päivänä kuoli rakas anoppini Gustaava ja 25.3. Hän siunattiin haudan poveen. ”
1900-luvulta nykypäivään
Antin ja Aunen poika Mikko Talola (1906-1988) osti tilan isältään vuonna 1931. Mikko Talolan ja Liisin o.s. Pentti (1915-2000) poika, Antti Juhani Talola (1947-1999) osti tilan vanhemmiltaan 1970. Antin jälkeen tila oli kuolinpesän hallinnassa vuosina 1999-2010 ja tuolloin tilalla harjoitettiin maatilamatkailua. Matkailupalveluista vastasi tuolloin emäntä Liisa Talola (o.s. Hautaa) ja maatilaa hoiti Sami Talola. Hän osti tilan vuonna 2011.
Rakennuskanta
Mikko Talolan toimesta vanhat pytinki- ja pirttirakennukset purettiin ja uusi päärakennus valmistui vuonna 1936. Sen on piirtänyt tamperelainen arkkitehti Mirjam Kulmala. Uusi päärakennus on rakennettu vanhan pytingin paikalle ja se muistuttaa sekä mittasuhteiltaan että avokuistiltaan vanhaa pytinkiä. Nykyisessä päärakennuksessa on satulakatto ja uusklassisia piirteitä. Maatalousrakennuksista vanhin on Sorrin tilalta siirretty 1700-luvulta peräisin oleva vilja-aitta.
